Tulevaisuuden hyvinvointipalvelun konseptointi Polarille

Konteksti

Tampereen yliopiston HTI230 Human-Centered Design -kurssin projektina toteutettiin yhteistyössä Polarin kanssa konseptointiprojekti, jossa ideoitiin älypeili-tyyppinen ratkaisu kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin (fyysinen + mielenterveys) tukemiseksi. Konsepti yhdisti tekoälyavatarin/hologrammin, tapaseurannan ja henkilökohtaisen datan yhteen laitteeseen, jonka käyttäjä kohtaisi osana päivittäistä rutiiniaan.

Oma rooli ja prosessi

Ryhmämme toteutti projektissa kaksivaiheisen käyttäjätutkimuksen, johon osallistuin aktiivisesti haastattelijana. Ensimmäisessä vaiheessa ryhmä toteutti yhteensä 4 tunnin mittaista puolistrukturoitua käyttäjähaastattelua, joista toteutin itse yhden – tavoitteena oli ymmärtää haastateltavan arkea, kuntoilu- ja hyvinvointitottumuksia sekä suhtautumista teknologia-avusteiseen mielenterveyden tukemiseen ennen konseptointia. Toisessa vaiheessa ryhmä arvioi muodostunutta MVP-konseptia jälleen 4 haastattelulla, joista toteutin itse kaksi. Haastatteluissa käytiin läpi neljä ydinominaisuutta: tekoälyavatar/hologrammi-interaktio, datan jakaminen ja vertailu, automaattinen tapaseuranta sekä henkilökohtaiset yhteenvedot (esim. unidata, treenirytmi).

Kiinnitin haastattelijana erityistä huomiota tutkimuksen objektiivisuuteen: koska oma konseptointivaiheen haastateltavani oli entuudestaan tuttu, reflektoin aktiivisesti sitä, miten tuttuus saattoi vaikuttaa tulkintaani vastauksista, ja pyrin varmistamaan, että johtopäätökset kuvasivat laajempaa käyttäjäryhmää yksittäisen mielipiteen sijaan.

Keskeiset löydökset

Alkuhaastattelut nostivat esiin mitattavan edistymisen (esim. sykemittaus) motivoivan vaikutuksen sekä sosiaalisen tuen merkityksen liikuntatottumusten ylläpidossa – yllättävää oli, kuinka vahvasti sosiaalinen ulottuvuus vaikutti sitoutumiseen, vaikka sitä ei osattu etukäteen odottaa yhtä keskeiseksi. Mielenterveyden tukemiseen suhtauduttiin avoimesti, joskaan valmiita käytäntöjä (esim. meditaatio) ei juuri ollut käytössä – kiinnostusta personoituihin, teknologia-avusteisiin ratkaisuihin kuitenkin löytyi.

MVP-arvioinnissa automaattinen tapaseuranta koettiin hyödyllisimmäksi ominaisuudeksi, erityisesti jos järjestelmä tunnistaa tavat itsenäisesti. Datan jakaminen/vertailu koettiin mukavana lisänä, mutta ei välttämättömänä. Data-yksityisyys ei noussut merkittäväksi huoleksi – ainoa esiin noussut varaus koski terveystiedon pitämistä erillään muusta datasta mahdollisten väärinkäytösten riskin vuoksi. Konseptin peili-muoto sai yleisesti positiivisen vastaanoton.

Lopputulos ja oppi

Projektin lopputuloksena syntyi ideatason visuaalinen palvelukonsepti, joka esiteltiin Polarille raportin ja esittelyvideon muodossa Notion-ympäristössä dokumentoituna. Kaksivaiheinen tutkimusprosessi (kontekstin ymmärtäminen → konseptointi → MVP-arviointi) vahvisti, että alkuperäinen konseptisuunta vastasi käyttäjien tarpeita – palautteen perusteella tehtiin lähinnä pieniä säätöjä.

Projekti kehitti erityisesti haastattelijataitojani: opin tunnistamaan oman tuttuuden tuoman puolueellisuuden riskin ja kiinnittämään huomiota aktiiviseen kuuntelemiseen ja avointen jatkokysymysten muotoiluun. Pohdin myös kriittisesti muita mahdollisia tutkimusmenetelmiä projektille – esimerkiksi arvioin, että havainnointitutkimus ei olisi ollut eettisesti tarkoituksenmukainen mielenterveyteen liittyvän aiheen intiimiyden vuoksi, kun taas prototyyppitestaus ja kyselyt olisivat voineet täydentää haastatteluja hyvin.